Nopea tilannepäivitys! Hän on täällä!!

Siitä on nyt viikko kun kävin yliaikakontrollissa. Siellä päätettiin, että jos yöllä ei tapahdu mitään, aloitettaisiin  seuraavana aamuna (eli viime lauantaina) käynnistelemään kun tuo maaginen 42viikkoa tulisi täyteen sunnuntaina. Niin kuitenkin kävi, että neitokainen päätti tehdä jäynät ja poistua yksiöstään ennen. Yötöiksihän se meni ja kello 3.45 sylissäni pötkötti pitkän ja hoikan näköinen tytär. Mittanauha paljastikin, että neidillä oli todella mittaa 54cm ja kätilö huudahti yllättyneenä, että neiti painaa 4415g!! Eli aikamoinen Lyyli siellä masussani piileksi. Aiemmin neuvolassa lasketun ajan tienoilla arvioitiin, että voi olla nelikiloinenkin jo, mutta TAYS:issa juuri perjantaina ultrailtiin ja lääkäri sanoi että ei missään nimessä ole mikään neljä ja puolikiloinen, ehkä lähelle neljä mutta arvioksi tuli 3800g.. :D Pääsi neiti yllättämään!

Kaikki kuitenkin meni todella hyvin ja synnytys oli helppo. Paljon paremmassa kunnossa olin kuin esikoisen aikaan. Aamulla kuudelta päästiin osastolle huilaileen ja vedin sen päivän ihan parin tunnin aamu-unilla. Ei edes tajunnut, kuinka väsynyt sitä olikaan..iltasella otetut valokuvat kyllä paljastivat, ettei ollu mama ihan pirteimmillään.. sen verran töttöröön näkönen äippä oli. :D Iltapäivällä siirryimme synnyttäneiden osastolta potilashotellin puolelle. Olihan se aikas hieno paikka.. siis todellakin hotellihuone, jossa sai tössöttää ihan rauhassa.. leveä parisänky ja isot ikkunat ja tyylikäs sisustus. Kätilöt eivät käyineet huoneissa (paitsi jos oli tarvis jotain ilmoittaa) vaan oli tietyt ajat, jolloin piti käydä näyttämässä  vauvaa erillisessä hoitohuoneessa, jossa tehtiin tarvittavat mittaukset ja tutkimukset. Ja koko ajan siellä oli apua saatavilla. Ruokailemassa käytiin itse alakerran lounasravintolassa josta sai seisovasta pöydästä valita mitä haluaa. Varsin lokoisasti siis vietimme neitokaisen ensipäivät. :) 

Ja tässä hän on. Kaikessa ihanuudessaan. Ollaan juuri lähdössä kohti kotia maanantaina ennen puoltapäivää. 

Ja ylpeä isoveli. Pikkusisko toi heti veljelle oikein mieluisan lahjan. Plaston kuorma-auton.. eli ei mikään ihme, että äitin masu oli tooosi iso. ;)

Poikanen on ottanut tosi hienosti uuden tulokkaan vastaan. Heti kipitti siskoa kiittämään lahjasta. Painoi päänsä varovasti vauvan päätä vasten ja sanoi hellyttävän söpöllä äänellä "kiitos". Isoveli on myös nimennyt siskonsa "Piksuksi" ja tulkkailee kovasti siskon äännähdyksiä kuten "Masu kurnii, kiitos" Toki äiti ja isi saavat osakseen huomionhakua ja välillä melkoista vääntämistä on vessakäynneistä sun muista, mutta onhan se nyt ihme, jollei tämmöinen elämänmuutos mitenkään näkyisi. Tärkeintä kuitenkin on se, ettei mustasukkaisuus kohdistu pikkuruiseen.

Nyt menen nuuskuttelemaan tuota pikkumimmiä ja touhuamaan isoveljen kanssa.

Mukavaa viikonloppua!